Tietoisku työkyvystä

Työkyky ei ole stabiili tai lineaarisesti etenevä tila, vaan se vaihtelee työuran eri vaiheissa. Työkyky liittyy työsuorituksiin eli henkilö on työkykyinen, kun hänen yksilölliset edellytyksensä ovat tasapainossa työn vaatimusten kanssa. Työkykyyn vaikuttavat terveydentilan lisäksi esimerkiksi asenteet ja motivaatio, työyhteisö ja työolot, elämäntilanne, yllättävät muutokset työssä tai yksityiselämässä sekä sosiaaliset verkostot.

Sairauden hoidon ohessa työikäisen henkilön kohdalla tulee aina huomioida työkykyyn liittyvät asiat. On hyvä tunnistaa, mikä asiakkaan tilanne on ja mitkä eri tekijät vaikuttavat hänen työkykyynsä. Työkyvyn ylläpito edellyttää työikäisen henkilön tilanteen mukaan erilaisia tukitoimia.

Osatyökykyisyys

Työikäinen on osatyökykyinen, kun hänellä on käytössään osa työkyvystään ja hän haluaa osallistua työelämään. Osatyökykyisyys voi olla tilapäistä, määräaikaista tai joidenkin henkilöiden kohdalla myös pysyvää. Osatyökykyisyys on yksilöllistä ja monimuotoista eikä se ole sama asia kuin osatyökyvyttömyys. Osatyökykyisiä voivat olla esimerkiksi:

• pitkäaikaissairaat
• vakavasta sairaudesta toipuvat
• vammaiset
• työttömät
• elämänkriisin kokeneet

Tavallisimmin osatyökykyisyyttä aiheuttavat tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä masennus. Osatyökykyisellä on yleensä jäljellä työkykyä vielä hyvin monenlaiseen työhön ja työkyky saadaan käyttöön esimerkiksi työtehtäviä tai työolosuhteita räätälöimällä. Kun osatyökykyisellä on hänelle sopiva työ, hän ei ole enää osatyökykyinen, vaan työkykyinen. Se, että henkilöllä on sairaus tai vamma ei siis tarkoita sitä, että hän on osatyökykyinen.

Osatyökykyisellä voi olla pitkiä sairauspoissaoloja joko yhden tai useamman sairauden vuoksi ja näkymät työhön paluusta voivat olla heikot. Osittainenkin työssä pysyminen edistää usein tervehtymistä ja helpottaa osaltaan työhön paluuta. Osatyökykyisyys saattaa myös näkyä vaikeuksina suoriutua työtehtävistä tai se voi haitata työllistymistä, vaikkei sairauspoissaoloja olisikaan. Osatyökykyisten työllistäminen on tärkeää. Työnantajien ennakkokäsitykset osatyökykyisiä kohtaan ovat muuttuneet aiempaa myönteisemmiksi ja työntekijän motivaatio ja osaaminen ovat osatyökykyisyyttä tärkeämpiä rekrytointitilanteessa.

Työkyvyttömyys

Työkyvyttömyydelle on erilaisia määritelmiä riippuen siitä, mistä näkökulmasta sitä tarkastellaan. Sitä voidaan tarkastella muun muassa lääketieteellisestä, sairasvakuutuksen, työeläkelain, työnantajan tai työntekijän näkökulmasta. Työkyvyttömyyttä voidaan arvioida suhteessa sairauteen tai vammaan ja niiden ennusteeseen tai suhteessa työhön, jota työntekijä on tehnyt. Kun lääkäri arvioi henkilön työkyvyttömäksi määräaikaisesti, on ensisijainen lausunnolla haettava etuus sairauspäiväraha ensisijaisuusajan 300 arkipäivän ajan. Mikäli sen jälkeen työkyvyttömyys edelleen jatkuu, ja käytettävissä on hoidon sekä kuntoutuksen keinoja, voi henkilö hakea kuntoutustukea eli määräaikaista eläkettä.

Kun hoidolla tai terveydenhuollon kuntoutuksella ei voida enää kohentaa työkykyä ja ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuudet on käytetty tai ainakin perusteellisesti arvioitu, voi lääkäri laatia lausunnon työkyvyttömyyseläkettä varten toistaiseksi. Työeläkelaitosten järjestämä ammatillinen kuntoutus on ensisijainen vaihtoehto työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta varsinkin pidempään työttömänä olleilla ehdot tämän myöntämiseksi eivät täyty. Työkyvyttömyys on juridinen käsite, joka määritellään muun muassa sairausvakuutuslaissa, kansaneläkelaissa ja työeläkelaeissa.

Lakien määritelmät poikkeavat jonkin verran toisistaan. Käytännössä merkittävin määritelmien ero on se, että sairausvakuutuslain mukaan työkyvyttömyys edellyttää ammatillista työkyvyttömyyttä (omaan työhön) ja työeläkelakien mukaan edellytetään yleistä työkyvyttömyyttä (mihin tahansa sellaiseen työhön, jota hänen voisi kohtuudella edellyttää tekevän, kun otetaan huomioon koulutus, aiempi toiminta, ikä ja asuinpaikka). Julkisella sektorilla eläkelain määritelmä työkyvyttömyydestä on ammatillinen.

Lisäksi työeläkelaissa määritellään erikseen osatyökyvyttömyys, täysi työkyvyttömyys ja yli 60-vuotiaille ammatillinen työkyvyttömyys. Kansaneläkelaki taas ei tunne osatyökyvyttömyyttä.

Suomessa noin 20 000 henkilöä jää vuosittain työkyvyttömyyseläkkeelle. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen on vähentynyt 2000-luvulla. Yleisimmät syyt työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen ovat mielenterveyssyyt ja tuki- ja liikuntaelin sairaudet. Työkyvyttömyyseläkkeiden hylkäysosuus on kasvanut 2000-luvulla. Hakemuksista hylättiin 36 % vuonna 2022. Mielenterveyssyistä haettujen eläkkeiden hylkäysosuus oli keskimääräistä korkeampi. Eniten kielteisiä päätöksiä hakemuksiinsa saavat työttömyystaustaiset hakijat. Heillä sairauksien hoito- ja kuntoutustoimenpiteet ovat usein olleet niukat tai puuttuneet täysin.